perjantai 18. elokuuta 2017

Miksi minun täytyy kantaa harteillani se kaikki katkeruus?

En ole uskaltanut tarttua aiheeseen aikaisemmin, sillä tiedän että tulen sohaisemaan ampiaispesää, mutta haluan jakaa myös oman näkökulmani täältä "rivin toiselta puolen".

Minua ahdistaa. Olen 22-vuotias ja edustan tansseissa sitä "nuoriso-osastoa". Olen valitettavasti syntynyt kauniimman sukupuolen edustajana ja elinvuosia minulle ei ole vielä kertynyt montaakaan yli kahtakymmentä, mutta silti, tai oikeastaan juuri siitä syystä saan osakseni sen kaiken katkeruuden mitä monilla tanssidaameilla on harteillaan. Minä en haluaisi olla se syy miksi toisten tanssi-illat eivät ole onnistuneita, mutta tällä hetkellä enemmän kuin koskaan kuitenkin tuntuu siltä että juuri sitä olen.

Tunnen ajoittain suurta syyllisyyttä siitä, että olen "nuori ja nätti". Isot tytöt kuiskivat tanssipaikkojen naistenhuoneessa, kuinka se on nuorten ja nättien vika, että he eivät pääse tarpeeksi tanssimaan, kuinka nuoret ja nätit vievät kaikki heidän viejänsä ja kuinka miehet hakevat tanssimaan aina vain nuoria ja nättejä. Aiheesta puhutaan tansseissa, tanssimatkoilla ja sosiaalisessa mediassa. Lavatanssimaailma on epäreilu, ja luulen, että siitä ei täysin reilua saa vaikka mitä tekisi. Tansseihin tullaan kuitenkin viettämään omaa vapaa-aikaa ja pitämään hauskaa. Tämän vuoksi jokainen saakoon valita mieluisat tanssipartnerinsa. Ei kai kukaan halua tanssista pakkopullaa? Minä en haluaisi ainakaan, että viejät ketkä eivät halua tanssia kanssani joutuisivat siihen väkisin.

Kuinka monta kertaa olenkaan kuullut lauseen "Aina miehet hakevat vierestä jonkun nuoremman", tämä lause syyllistää kahta eri ryhmää, ensinnäkin miehiä, mutta toiseksi myös meitä nuoria. Miehillä hakukriteereitä on varmasti yhtä paljon kuin miehiäkin, toiset hakevat daamin kuka osaa tanssia, toiset sen kenet saavat kiinni, toiset sen kellä on päällä punainen paita, toiset sen kuka hymyilee kauniisti, toiset sen kuka on mukava ja hauskaa seuraa, toiset sen kenellä on kuplavolkkari, toiset sen kuka seisoo eturivissä ja toiset sen kuka on nuori ja nätti. Aina joku hakee jonkun daamin toisen vierestä, rivissähän siellä seistään, mutta tarvitseeko välttämättä tuntea kateutta sitä viereistä tanssisisarta kohtaan kuka on juuri haettu tanssimaan. Voisiko vierestä viemiseen ratkaisu siis olla hakurivien poistaminen ja lavoille käyttöön tanssibilemäinen tyyli, missä hakea saa mistä vain eikä rivejä ole, vaan tanssijat istuskelisivat pöydissä ja lavan reunoilla vapaasti ystävien kanssa jutustellen. Vapauttaisiko tämä myös kankean pakkikäytännön hieman armollisemmaksi? Pakit eivät olisi niin näkyviä jolloin niitä uskallettaisiin antaa jos aihetta on.

En kiistä sitä ettenkö pääsisi helposti tanssimaan, ja miten ei ole ollenkaan tavatonta se, että saan tanssia koko illan, lähes kaikki kappaleparit halutessani, välillä minua haetaan naistenhaullakin useaan kertaan. Koen yleensä vain ja ainoastaan onnistuneita ja ihania tanssi-iltoja. Mutta minä en koskaan pyri tyrkyttämään itseäni rivissä, itseasiassa yleensä seison aivan takana, ja yritän olla mahdollisimman näkymätön. Nykyään koen että minun velvollisuuteni on yrittää piiloutua ja olla taka-alalla, jotta toiset daamit saisivat paremman mahdollisuuden päästä tanssimaan, etenkin he ketkä eivät ole tanssineet hetkeen. Tämän lisäksi haen hyvin usein naistenhaulla todella laiskasti, jos ollenkaan. Haluan antaa paikkani jollekin sellaiselle kuka ei ole saanut tanssia yhtä paljoa kuin minä. Olen kuitenkin hyvin iloinen siitä, että saan tanssia paljon, sen takiahan olen tansseihin tullut, mutta joudun olemaan iloinen salaa, etten pahoita kenenkään mieltä enempää.

Enemmän kuin mitään haluaisin, että myös kaikilla muilla olisi vain ja ainoastaan hyviä tanssi-iltoja, ja on hyvin surullista että niin ei todellakaan ole. Voisin antaa osan illan aikana tanssimistani kappaleista sellaisille, ketkä eivät niitä pääse tanssimaan vaikka haluaisivatkin tai voisin toimia viejänä osan illasta, mikäli sillä voisi vähentää katkeruuden määrää tanssilavoilta. On nimittäin hyvin surullista, että jotkut jopa lopettavat tansseissa käymisen sen vuoksi, että eivät pääse tanssimaan. Minä en osaa valitettavasti kuvitellakaan sen pettymyksen määrää. Kun on ensin laittautunut monta tuntia kauniiksi, valinnut päälle ihanat vaatteet ja ajanut toivoa täynnä lempibändinsä tansseihin, mutta sitten ilta ei vastaakaan omia odotuksia, mikään ei varmasti ole inhottavampaa. Ja se tunneskaala mitä tästä seuraa; pettymys, riittämättömyyden tunne, suru, viha, katkeruus...

Olen huomannut, että jotain syyllisiä tähän usein haetaan ja monesti on kolme vaihtoehtoa, joko se on miesten vika, sillä he ovat liian valikoivia tai sitten se on meidän nuorten naisten vika kun olemme niin nuoria ja nättejä. Jotkut myös syyttävät tilanteesta itseään. Ja ennen kuin joku toteaa että "helppohan sinun on sanoa, kun olet..." no kaikki tietävät jo mitä, mutta pointtini onkin se, että miksi tarvitsee etsiä syyllisiä kun voisi käyttää sen energian siihen, että etsisi ratkaisuja. Omaan ulkonäköönsä ei voi juurikaan vaikuttaa, ja ikäänsä vielä vähemmän, tanssitaitoa tosin voi kehittää ja kursseilta saa myöskin uusia tanssikavereita, ketkä sitten mahdollisesti hakevat tansseissa tanssimaan. Entä jos mieluummin ajateltaisiin, että syyllisiä ei ole, mutta ratkaisuja sitäkin enemmän.

Omalta osaltani olen ratkaissut asian niin, että ensinnäkin olen opetellut viemään ja opettelen vientiä tietoisesti joka ikinen tanssi-ilta muutaman kappaleparin verran, joten mikäli en pääse tanssimaan, vaikka haluaisin voin hakea vierestä jonkun daamin seuraajaksi. Tämän lisäksi pyrin aktiivisesti tuomaan mukanani uusia tanssimiehen alkuja lavoille, ja toivon todella, että he jäisivät pysyvästi tanssimaailmaan.  


Tällä hetkellä kuitenkin koen, että on väärin olla sitä mitä olen, tuntuu että minua ei hyväksytä omana itsenäni, vaan minun tulisi olla jotain päinvastaista, jotta katkeruus ei lankeaisi minun niskoilleni. Miksi en saa olla nuori ja nätti, sekä nauttia nuoruudestani ja tanssi-illoistani hyvällä omalla tunnolla? Minä, tai kukaan muukaan ei kuitenkaan ole nuori ja nätti ikuisesti.

Herää myös kysymys siitä, että mitä jos meitä nuoremman sukupolven edustajia ei olisi ollenkaan, miltä näyttäisi lavatanssien tulevaisuus, mehän se tulevaisuus osittain olemme. Me olemme tulevia tanssinopettajia ja heitä ketkä innostavat omaa jälkikasvuaan tanssilavoille, me olemme niitä ketkä ovat 50 vuoden päästä köpöttelemässä lavaa ympäri kun "nuoret, nätit ja nopeat" menevät omilla häkkyröillään hirveää kyytiä ohitse. Mutta nyt ei ole vielä vuosi 2067 ja minä en ole vielä 72-vuotias, vaan on edelleen vuosi 2017 ja minä olen nuori ja nätti, sekä toivon että opin vielä nauttimaan tanssista ilman syyllisyyden tunnetta siitä kuka tällä hetkellä olen.



5 kommenttia:

  1. Nyt toit ihan uuden katsantokannan ainakin minulle! Tanssi-iltani eivät aina ole ihania ja jonain iltoina hakijoita on vähemmän,mutta eipä ole koskaan juolahtanut mieleeni, että syy olisi jonkun 'nuoren ja nätin'?!?

    Yt. Pirke

    VastaaPoista
  2. Tuo listaus syistä joista miehet hakee oli tosi hyvä. ''Nuori ja nätti'' on ainut noista johon ei itse voi vaikuttaa, joten kyllä omalla käytöksellä voi paljon vaikuttaa siihen tuleeko haetuksi.

    Tässä tosin varmasti helposti syntyy oravanpyörä, kun et tule haetuksi niin ei paljon hymyilytä-> ei tule haetuksi.

    Sitäkin voi miettiä, että miksi seuraajia on yleensä enemmän kuin viejiä. Ei se ainakaan nuorien seuraajien ylimäärästä johdu, opiskelijatanssikursseilla kun ei tätä ongelmaa samalla tavoin ole.

    VastaaPoista
  3. Mielestäni tekstissäsi esiintyy monia hyviä näkökulmia ja oivaltavia huomioita, joita itsekin allekirjoitan, mutta viaton tanssityttöroolisi ei oikein tällä kertaa peitä omakehua...

    VastaaPoista
  4. Monipuolisia näkökulmia toit asiaan. Nuori ja nätti pääsee tanssimaan, vaikka ei kaikkea osaisikaan. Vähän jo ikääntyneiden täytyy osata hyvin, täytyy olla super iloisia, kivaa seuraa ja omata paljon tanssituttuja tai muuten saa tyytyä katsojan rooliin.

    VastaaPoista