maanantai 22. toukokuuta 2017

Westituristina ja kisalattioita korkkaamassa Tallinnassa

Vielä alkuvuodesta ajatus tanssireissusta ulkomaille ja etenkin kisaamisesta oli täysin absurdi, mutta sitten useampikin westituttuni alkoi kyselemään minulta, että olenko ajatellut ulkomaan tapahtumia. Aluksi totesin kaikille kylmän viileästi, että en todellakaan, enhän osaa edes vielä perusteita. Noh, ei kuitenkaan kauaakaan kun uteliaisuuteni itseni haastamiseen heräsi jälleen ja aloin kypsyttelemään päässäni ajatusta ulkomaanmatkasta. Minnekään kauas en halunnut lähteä, enkä myöskään valtavan isoon tapahtumaan. Suotavaa oli myös se, että reissuun kanssani lähtisi lauma tuttuja. Ja näin Tallinnassa järjestetty Eesti Spring Swing  -tapahtuma valikoitui sopivaksi ja se osoittautuikin erittäin hyväksi valinnaksi.

Tanssifiiliksiin pääsimme jo laivamatkalla, missä tanssibändin soittaessa kävimme kuluttamassa parkettia. Muutenkin matkustaminen sujui hyvin kivuttomasti, bussilla Helsinkiin, ratikalla satamaan, laivalla Tallinnaan. Tallinnassa kuljimme käyttäen Uber-sovellusta, kyydin voi tilata sovelluksella, auto saapuu muutamassa minuutissa ja kuljettaja vie pyydettyyn paikkaan. Näppärää ja reilusti taksia edullisempaa. Tästä inspiroituneina yritimme tilata paluumatkalla Uberiä myös Helsingissä, mutta kuljettajamme perui kyydin viime hetkellä ja jouduimme loppujen lopuksi ottamaan satamasta ratikan ja juoksemaan matkalaukkujen kanssa bussiin.

Kohteessa majoituimme Economy hotellissa(kuvassa), mikä sijaitsi lyhyen kävelymatkan päässä tapahtumapaikasta. Hotelli valikoitui sijaintinsa, mutta myös edullisen hintansa vuoksi. Tälläiselle reissulle tarvitsee lähinnä paikan missä voi käydä muutaman tunnin nukkumassa, sillä lähes koko ajan ollaan tanssimassa tai muuten menossa.

Tämä tapahtuma tai siihen valmistautuminen ei juurikaan eronnut vastaavista Suomen tapahtumista. Tapahtumaan ilmoittauduttiin nettilomakkeella ja se maksettiin tilisiirtona. Sen lisäksi varattiin bussi- ja laivamatkat, sekä majoitus. Halusimme reissusta pienen miniloman joten lähdimmekin kohti Tallinnaa jo torstai-iltana ja paluumatkan varasimme vasta maanantai-illaksi, näin ollen meillä oli hyvin aikaa seikkailla kaupungissa. Tapahtuman ohjelma oli hyvinkin perinteinen. Päivät sisälsivät eri tasoisia tanssitunteja ja iltaisin tietenkin iltabileitä! Tämän lisäksi perjantaina kisattiin ProAm kilpailut ja lauantaina Jack'n'Jill kilpailut.

Itse osallistuin 1 ja 2 tasoisille tunneille. Tuntien tasot olivat järkevät, ykköstason tunnitkaan eivät lähteneet aivan alkeista, mikä oli hyvä sillä kaikki tapahtumaan osallistujat olivat tanssineet westiä aikaisemminkin. Tuntien sisällöt olivat myöskin suunniteltu hyvin, ne sisälsivät sopivassa suhteessa tekniikkaa, uusia kuvioita ja mausteita tanssiin. Tunnit muuttuivat haastavemmiksi viikonlopun loppua kohden, mutta haastetta ei kuitenkaan tullut liikaa. Tuntien opettajat vaihtelivat, joten erilaisia tyylejä ja näkökulmia tanssiin viikonlopun aikana kyllä sai. Paritasapaino oli myös kohdillaan, vaikkakin yhdellä tunnilla useampi poika "uhrautui" seuraamaan, sillä viereisessä salissa ollut naisten stailaustunti verotti seuraajien määrää rankasti. Muutoin tunneille oli yleensä muutama seuraaja enemmän, mutta se ei ainakaan minua haitannut. Odottelupaikoilla sai pitää taukoa tai ajatella tunnin asioita rauhassa itsekseen. Ehkä päällimmäisenä tunneilta jäi mieleen harjoitus jossa tanssittiin ilman musiikkia niin, että seuraajat laittoivat silmänsä kiinni. Tapahtumasta on jo jonkin verran aikaa, mutta uskon ja toivon, että jotkut Tallinnan opeista tulivat myös mukanani Suomeen, vaikka en enää juurikaan tuntien sisällöistä yksityiskohtaisesti muista. Ainakin videoiden avulla niihinkin voi tulevaisuudessa palata.

 



Mitä kilpailuihin tulee, haluaisin sanoa, että pitkän harkinnan jälkeen päätin osallistua, mutta minun on todettava, että kun mahdollisuus tuli en harkinnut hetkeäkään, että osallistunko. Olen nuorempana kilpaillut useita vuosia voimistelussa ja hetken aikaa tanssissakin, joten kisaaminen ei sinällään ollut minulle uutta, mutta laji sitäkin enemmän. Osallistuin siis lauantaina Jack'n'Jill kilpailun newcomer luokkaan. Tämä luokka on siis kaikista alimmainen, missä tälläinen westin vasta-alkajakin pääsee kokeilemaan kisalattioita. Kynnys osallistua näihin kisoihin on siis pieni(ainakin minulla oli), lisäksi tilanteesta entistä helpompaa tekee se, että omaa paria ei tarvitse. Yksinkään ei silti tarvitse tanssia, vaan parit arvotaan kilpailutilanteessa. Meidän sarjassamme tanssittiin karsinnoissa kolmen eri parin kanssa, yhden kanssa tanssittiin aina yksi kappale, jonka jälkeen biisi ja pari vaihtui. Oli muuten hienoa, että sain kokea kisadebyyttini hyvän ystäväni ja niin ikään tanssihaastelaisen Panun kanssa.

Ensin tanssittiin kaikkien sarjojen karsinnat, jonka jälkeen kokoonnuimme odottamaan tietoa finaaleihin päässeistä. Newcomer sarjasta kaikki seitsemän viejää pääsivät jatkoon, tämän jälkeen he nostivat rasiasta finaaliin päässeistä seuraajista itselleen parin. Ilmeeni olikin varmasti näkemisen arvoinen kun minun nimeni nostettiin, sillä osallistuin kisoihin lähinnä kokemuksen vuoksi, eikä odotuksia sijoittumisesta ollut. Finaalissa tanssittiin myös useampi kappale, mutta tällä kertaa paria ei vaihdettu välissä. Minä ja parini tanssimme kolmannelle sijalle. Siitä hyvästä saimmekin kotiin viemisiksi hieman suklaata ja juhlajuomaa.
Newcomer luokassa musiikit olivat rauhallisen tempoisia, eivätkä sisältäneet juuri vaihteluita. Ja tässä sarjassa ei kuulu tehdä hienoja koukeroita, vaan kisoissa pärjää muutamalla peruskuvioilla. On hienoa että tälläinen luokka on olemassa! :) Tunnelma kisoissa oli kaikin puolin rento ja kaikki kannustivat tanssivuorossa olevia kisaajia(etenkin oman maansa edustajia, suomalaiset ainakin olivat ahkeria kannustajia). Muutkin suomalaiset tanssivat ja pärjäsivät hienosti niin ProAm kisoissa, kuin Jack'n'Jillissäkin.

Yhteenvetona voisin todeta, varsinkin heille ketkä eivät ole vielä matkanneet ulkomaan tanssitapahtumiin, että yhtälailla siellä on monen tasoisia tanssijoita, ei tarvitse olla pro-tanssija, että siellä pärjää. Samoja lajeja ja askelia kaikki muutkin tanssivat, kansalaisuudesta tai sijainnista riippumatta. Westitanssijat ovat myös sosiaalista ja ystävällistä sorttia, joten kaikki tuntevat varmasti olonsa tervetulleeksi. 



Kyllähän me Tallinnassa teimme muutakin kun tanssimme, kuten aluksi sanoin, lähdimme kuitenkin minilomalle. Vapaa-ajan käytimme shoppailuun, kaupungilla kiertelyyn ja varsinkin syömiseen! Hyviä ravintoloita ja ruokia löysimmekin. Taisimme ehtiä myös hieman viihteelle parina iltana. Voi olla että yöunet jäivät tälläkin reissulla vähäisiksi, mutta muutamat päiväunet hieman paikkasivat tilannetta. Monet hauskat seikkailut jäisivät kyllä kokematta, mikäli yöt käyttäisi nukkumiseen. Loppuun vielä hieman fiiliksiä tanssilattian ulkopuolelta.



 
 
           
  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti