Tanssihaaste: Harrastuskokeilusta elämäntavaksi!

Nyt kun tanssihaastelaisten ensimmäinen sukupolvi tekee tilaa seuraaville haastelaisille on aika tälläisen postauksen.

Olen saanut tanssihaasteelta kaiken sen mitä ikinä vain osasin toivoa, ja vielä paljon sitäkin enemmän. Nämä ovat olleet elämäni hienoimpia kokemuksia ja on ollut aivan uskomatonta olla mukana tanssihaasteessa. Tästä olen vuosia unelmoinut ja nyt olen saanut kaiken sen mistä olen aikaisemmin vain uskaltanut salaa haaveilla. <3

Muistan edelleen elävästi kuinka tärisevin jaloin suuntasin keväällä ensimmäiselle tanssitunnilleni, kuinka paljon se minua silloin jännittikään. Eikä siihen jännittämiseen mitään aihetta edes ollut, mutta kaikki uusi ja tuntematon nyt vain tuntuu hurjalta. Ei kulunut montaakaan minuuttia tunnin alusta kun kaikki jännitys oli kadonnut kokonaan. Nykyään suuntaan tunneille hyvin luontevasti, itsevarmoin askelin. Tiedän, että siellä ei tule vastaan mitään sellaista mistä en selviäisi, ja se oli jo selvää heti sen ensimmäisen tunnin jälkeen. Niin mukavan leppoisia tunnit ovat, varsinkin alkeistason. Sinne voi suunnata vaikka tuntee omaavansa kaksi vasenta jalkaa, jotka ovat vielä kaiken lisäksi väärinpäin. Kaikki oppivat tanssimaan jos vain haluavat. 

Taisin jo samalla viikolla lähteä kokeilemaan onneani ensimmäisiin lavatansseihin. Ja suosittelen muita aloittavia tekemään samoin, rohkeasti vain lavoille, se voi avata silmät ihen eri asioihin kuin pelkkä tunneilla käynti. 

Sieltäkin selvittiin, ja kun katseli muiden tanssia ajatteli vain, että vielä jonain päivänä minäkin olen tuossa, vielä joskus minäkin tanssin yhtä kauniisti ja luontevasti. Ensimmäiset tanssikertani koin tuttujen kanssa, en uskaltautunut naistenriviin laisinkaan. Tanssivarmuus oli lähes nollassa, enkä luottanut ollenkaan siihen, että osaisin tanssia. Aikamoista säheltämistähän se aluksi olikin, sitä en kiellä. 

Tanssitunneilla seuraaminen on helpompaa, sillä siellä tehdään vain tiettyjä kuvioita, ja aluksi uudet kuviot opetellaan hitaasti ja koko ryhmä tekee ne samanaikaisesti opettajien näyttäessä vieressä, toista se on tansseissa missä on täysin omillaan ja kaikki mitä voi tehdä on kuunnella ja tunnustella viejän vientiä. Mitä vienteihin tulee, olen varmasti noin miljoona kertaa tehnyt jotain aivan muuta mitä viejä on toivonut, ja monesti tajuan asian juuri siinä kohtaa kuin teen jotain aivan "väärää" vientiin nähden. Minulla on välillä hieman pitkät piuhat, ja viesti ei aina kulje niin nopeasti kuin musiikki vaatisi. Olen kuitenkin selkeästi herkistynyt vienneille, nykyään ymmärrän niitä paremmin kuin ennen, tosin harhautumisia sattuu edelleen, mutta olen aika varma, että niin käy myös kokeneemmille tanssijoille. Onneksi tanssin ei aina tarvitse olla täydellistä, ja lavatanssit eivät ole kilpailusuoritus.

Olin kai käynyt noin kuukauden verran tanssitunneilla ja tansseissa, kun ensimmäistä kertaa uskaltauduin kokeilemaan naistenriviä, se olikin tavallaan murroskohta tanssiharrastuksen kulussa. Miksi se rivi niin pelotti? Kun tanssii tuttujen kanssa tietää suunnilleen mitä kuvioita sieltä on luvassa, ja jos mokaa niin se ei niin haittaa. Kun taas vieraiden kanssa tanssiminen on toista maata(tai näin luulin ja ajattelin), sieltä ei ikinä tiedä mitä tulevan pitää, ja ajattelin jos tanssin huonosti minua ei enää haeta uudestaan

Tässäkin asiassa olin hyvin väärässä, ne viejät keiden kanssa otin ensimmäisiä haparoivia tanssiaskeliani, hakevat minua edelleen. Mikä on aivan upeaa, useaa heistä voinkin jo kutsua tanssitutuikseni ja pörräämme hyvin monesti samoissa tansseissa. On hienoa kuinka paljon löytyy rohkeita viejiä, ketkä jaksavat myös meitä vasta-alkajia tanssittaa. Viejät ketkä tekevät aloittelijankin tanssista kaunista ovat kultaa, siihen ei tarvitse niitä vaikeita kuvioita, on tärkeämpää saada kokeilla onnistuen niitä helppoja! :) 

Tanssikin sujuu nykyään huomattavasti paremmin kuin aluksi, myös muutamat matkaani seuranneet ovat asiasta maininneet. Ja pitkän matkan olenkin kulkenut, huomaan sen itsekkin, toki loputon matka tanssijalla on aina edessään ja minunkin matkani on vasta hyvin alussa. 

Asetin alkukesästä itselleni tavoitteen: Kesän jälkeen osaan tanssia kaikkia lavoilla soivia tanssilajeja enemmän tai vähemmän, mutta kuitenkin sen verran, että minun ei tarvitse karata rivistä sen takia, että en jotain osaisi. Ja voin rehellisesti sanoa päässeeni tähän tavoitteeseen. Olen myöskin päässyt kokeilemaan kaikkia osaamiani lajeja käytännössä. Harjoittelu jatkuu tottakai, mutta perusteet ovat ainakin nyt jollain tavalla hallussa. En osaa pukea sanoiksi kuinka hienolta se minusta tuntuu, jotenkin niin helpottuneelta ja käsittämättömältä. 

Ja nyt kun koko aikaa ei tarvitse keskittyä siihen mitä ne jalat puuhaavat, jää aikaa esimerkiksi musiikintulkinnalle. Tämä aluksi niin ahdistava ja hankalalta tuntunut asia on osoittautunutkin hyvin hauskaksi jutuksi. Ajattelin ensin, että mihin minä muka tarvitsen musiikintulkintaa, sitten tanssin yhden tanssin missä mies antoi minulle tilaa tehdä sitä ja ymmärsin saman tien mihin sitä tarvitaan, se värittää ja koristelee jo valmiiksi kaunista tanssia. Lisäksi se on tavallaan niin intiimiä ja kaunista, jokainen tulkinta on luotu juuri siinä hetkessä, juuri sen hetkiselle tanssiparille ja juuri siihen musiikkiin mitä soi. Se voi olla vain pieni ele, jopa pelkkä ilme, tai jokin liike, jopa liikekokonaisuus.  

Mitä tulee tansseissa käymiseen, olen käynyt lähes joka viikko vähintään kerran tansseissa, yleensä useammin. Varsinkin nyt kesällä, kun on voinut käydä viikollakin ongelmitta. Tansseissa käynti on minulle nykyään oletus, on suuri poikkeustilanne jos en ole viikonloppuna tanssimassa. Ja voin ylpeänä sanoa, että en edes yleensä haluaisi olla missään muualla. Lavatanssikulttuuri on aivan oma maailmansa, ja olen saanut suuren kunnian tutustuttaa myös useita ystäviäni siihen. Kaikki eivät ehkä ole lämmenneet, mutta muutamiin on tanssikipinä istutettu! 

Meitä haastelaisia on kyllä haastettu, ihan kirjaimellisesti! Pahin haaste on ehdottomasti ollut salsabileet, kokemuksena ikimuistoinen, ja säälin edelleen niitä viejiä keiden hermoja siellä koettelin. Toinen haasteen paikka oli West coast swing -bileet, kokemuksena tämä oli huomattavasti salsabileitä leppoisampi, mutta ihmiselle kuka ei ollut ikinä ottanut askeltakaan Westiä tämäkin tuntui aika hurjalta. Jos nämä kokemukset jotain ovat opettaneet, niin ainakin heittäytymiskykyä. Siinä ei auta muu kuin vain mennä ja toivoa selviytyvänsä. Ei näistä mitään traumoja kuitenkaan jäänyt, vaan lämpimin mielin muistelen. Hienoja kokemuksia ja juuri niitä todellisia tanssihaasteita, missä oltiin asian ytimessä. 

Olen varma, vaikka tanssihaaste onkin loppumaisillaan, että ne tosielämän tanssihaasteet kuitenkin jatkuvat. Pian alkavat syyskauden tunnit, joita odotan yhtä innolla kuin tanssihaasteen ensimmäistä tanssituntia. Minulla on myös vielä haasteen myötä saatu Tanssikurssien 10-kortti käyttämättä, jonka tulen käyttämään jossain syksyn tanssitapahtumista. 

Ja vaikka tanssihaaste loppuu, niin blogi pysyy. Yleisön pyynnöstä ja omasta halusta aion jatkaa ajatusteni kirjoittamista, jotta voin palata niihin myöhemmin uudelleen ja uudelleen. Mikäli joskus harkitsen tanssiharrastuksen lopettamista, voin tulla lukemaan miksi sen aloitin.

Tanssihaaste on antanut tanssitaidon lisäksi, sanoinkuvaamattoman upeita kokemuksia, ison joukon uusia ystäviä, monia ilon ja onnistumisen hetkiä, paljon rakkoja jalkoihin, pieniä ahdistuksen ja epätoivon tunteita, lukuisia tilaisuuksia ylittää itsensä ja nyt tanssihaasteen myötä tiedän entistä vahvemmin, että tanssi ei ole vain harrastus vaan se on ennenkaikkea elämäntapa. Ja juuri sellainen elämäntapa mitä voin jatkaa koko loppuelämäni, elämäntapa minkä voin jakaa tärkeiden ihmisten kanssa, elämäntapa missä pääsen haastamaan itseäni aina uudelleen ja uudelleen, elämäntapa missä saan nauttia musiikista, toisista ihmisistä, tanssista ja ainutlaatuisesta kulttuurista samaan aikaan, elämäntapa mitä haluan elää, ja elämäntapa mistä ei taida voida päästä enää millään eroon. 

Mikäli juuri sinä haluat kokea kaiken tämän, ja ehkä jopa enemmän, nyt on aika hakea mukaan tanssihaasteeseen! Klikkaa tästä saadaksesi lisätietoja ja päästäksesi hakemaan syksyiseen haasteporukkaan.

Kiitos vielä Hannatuominendance ja Tanssikoulu Antti Törmänen tästä mahdollisuudesta! <3