maanantai 27. kesäkuuta 2016

Tanssilavojen pimeä puoli


Vaikka suurin osa tanssiharrastuksesta on ihanaa ja mukavaa, niin kaikenlaista ikävääkin mahtuu mukaan. Lähes jokaiseen tanssi-iltaani kuuluu vähintään yksi epämiellyttävä kokemus. Johtuuko se siitä, että olen uusi kasvo lavoilla, siitä että olen nuori, vaiko jostain aivan muusta, mutta olen varma, että en todellakaan ole ainoa. Se että olen käynyt nyt 3 kuukautta ahkerasti tanssimassa lähes viikottain, ja se että suurimpaan osaan tanssi-illoista mahtuu jokin vähintään kyseenalainen kokemus, on mielestäni erittäin huolestuttavaa. Onko lavatanssien tilanne oikeasti tälläinen? Tämä on minulle arkipäivää, ja varmasti hyvin monelle muullekkin. 

Miten on mahdollista, että se on niin yleistä? Miksi se on minullekkin jo "normaalia"? Miten se voi olla niin näkymätöntä, että kukaan ei puutu siihen? Miksi jotkut miehet kuvittelevat voivansa tehdä mitä tahansa? Pahinta tilanteesta tekee se, että pakkien antaminen kielletään rankalla kädellä tanssi-ihmisten keskuudessa, lähes ainoaksi hyväksyttäväksi syyksi annetaan humalatila, mikä on mielestäni huomattavasti hyväksyttävämpää kuin monet muut kokemani asiat. 

Kun tanssii vieraan ihmisen kanssa olisikin hyvä tiedostaa, että toisella voi olla aivan eri rajat kuin itsellä. Ja yleisesti ottaen yhteinen sävel tanssietäisyyden suhteen löytyykin helposti, molempien tulee antaa tässä asiassa tilaa toiselle ja aluksi hieman tutkailla millä välimatkalla kumpainenkin kokee olonsa hyväksi. Mitä taas tulee kosketteluun, raja siinäkin on hyvin häilyvä. Ja toisen ihmisen kosketus samaan paikkaan voi tuntua epämiellyttävämmältä kuin jonkun toisen. Esimerkiksi tutuilla tanssittajilla on minun näkökulmastani eri rajat kuin tuntemattomilla. Lisäksi tapa miten koskettaa on oleellinen asia. Mikäli kosketus on tehty pilke silmäkulmassa ja huumorimielellä se on täysin eri asia kuin, että se olisi tehty tosissaan "kiiman kiilto silmissä". 

Tanssiessa ollaan lähellä toista, huomattavasti lähempänä kuin arkisissa tilanteissa, missä noudatetaan ja kunnioitetaan toisen henkilökohtaista tilaa. Tanssiessa raja hämärtyy, varsinkin syliotteissa ollaan usein vahvassa kehokontaktissa. Lähellä olemisessa ja tanssimisessa ei ole mitään väärää, jos sen tekee kuten kuuluu. Jos on tarkoituksena nauttia tanssimisesta tämä on täysin hyväksyttävää ja ylipäätään pieni leikittely ja flirttailukin kuuluu asiaan. Mutta jos tarkoituksena on hakea jonkinsortin seksuaalista nautintoa, päästä iholle tai vain koskettelemaan niin mennään kyllä pahasti metsään. Jos tanssi on ainoataan hinkkaamista ja nylkyttämistä, niin se ei ole enää tanssia, eikä mielestäni todellakaan kuulu tanssilavoille. Tietysti oman puolisonsa/tutun tanssiparinsa kanssa saa touhuta mitä haluaa, mutta ventovieraat voisi jättää rauhaan tälläiseltä toiminnalta ja keskittyä mielummin itse asiaan, eli siihen tanssimiseen. 

Ilmeisesti jotkut miehet näkevät naistenrivin lihatiskinä, josta voi käydä hakemassa oman "palansa" ja seuraavat minuutit tehdä tälle mitä tahansa. Siltä se minusta ainakin välillä tuntuu. Pitääkö minun hyväksyä kaikenlainen käytös, ja mihin vedän rajan? Kaiken lisäksi on hyvin vaikeaa sanoa kenellekään, että hei tämä ei nyt tunnu kivalta voisitko lopettaa. Ja vaikka sanoisinkin, niin se ei tarkoita sitä että mies on samaa mieltä ja tekee niin kuin pyydän. Mutta koska miehen toiminta ei välttämättä näy ulospäin, en voi vain lähteä tilanteesta pois ja jättää miestä seisomaan lattialle. Mitä jos siinä tilanteessa kaikki jotka sattuvat näkemään ajattelevat, että jätin miehen lattialle koska hän ei ollut mielestäni tarpeeksi hyvä tanssimaan tai hänen ulkomuotonsa ei miellyttänyt. Vaikka totuus on toinen, muut eivät sitä tiedä. 

Kehujahan on aina mukava kuulla, on kiva jos joku joskus sanoo mekkoa kauniiksi tai kertoo kuinka kivalta tukka näyttää tänään. Mutta miten tulee reagoida kun tanssipartneri sanookin että, sinulla on kivat rinnat, niitä olisi varmasti kiva puristella, tai kyllä tuollaista takapuolta katselisi ilman mekkoakin. Epämiellyttävät tilanteet, eivät todellakaan aina johdu koskettelusta, vaan sanoillakin pääsee samaan lopputulokseen. Entä suorat ehdotukset, minulla on tuolla asuntoauto, jos lähdettäisiin käymään siellä? Minä voin kyllä viedä sinut kotiin tanssien jälkeen? Mitä jos tulisit luokseni yöksi, voisin sitten aamulla tuoda sinut takaisin autollesi? Tiedän kivan paikan tästä läheltä, lähdetäänkö käymään siellä? Miksi sinulla on sitten punaista huulipunaa jos et kerran anna, se on merkki siitä, että nainen on himokas ja halukas?

Kysymyksiin on helppo vastata, että ei kiitos. Tosin usein nämä kyselijät eivät jätä sitä siihen, vaan jatkavat jankkaamista koko tanssin ajan. Jotkut myös kertovat jokaikisen asian mitä haluaisivat minulle tehdä, haluaisin riisua mekkosi, voisin viedä sinut kotiini ja panna koko yön, entä millaiset alusvaatteet sinulla on, onko niissä pitsiä? Saisin sinut kokemaan sellaista nautintoa mitä et ole aikaisemmin kokenut, minulla on muuten todella iso.

Ja keitä nämä ihmiset sitten ovat? He ovat minun näkökulmastani lähes poikkeuksetta "vanhoja setiä". Voisivat jotkut olla varmaankin isoisiäni ikänsä puolesta. Mikä saa heidät olettamaan että minä olisin halukas lähtemään heidän mukaansa? Onko joku ikäiseni joskus lähtenyt, vai koska heidän oman ikäisensä eivät lähde niin he ovat vaihtaneet nuorempiin? 

No entäs sitten se koskettelu puoli? Tarvitseeko minun kiemurrella 2 kappaletta miehen kanssa kuka hieroo ainoastaan erektiotaan reiteeni ottamatta yhtäkään tanssiaskelta? Tai hieroo itseään minuun ilman erektiota, ehkä jopa kävellen muutaman askeleen välissä? Entä onko minulla oikeus siirtää miehen kättä kuka on laskenut sen liian alas? Entä jos se käsi ei ainoastaan ole takapuoleni päällä vaan se puristaa sitä? Ruuhkaisissa juhannustansseissa eräs herra laittoi ensin kätensä kyljelleni, ja hivutti sen siitä paitani alle. Ja kerran yksi mies kuiskutteli ensin tuhmia jonka jälkeen näykkäisi korvastani. Ja olempahan 2 kertaa joutunut suudelluksikin, ensimmäisellä kerralla mies teki lopussa taivuksen ja yhtäkkiä tunkikin kieltä kurkkuuni. Toisella kerralla mies yritti antaa pusua tanssin lomassa, kun käänsin pääni pois hän suuteli poskelle. Yhden tanssin lomassa mies käänsi minut selkä itseään vasten, otti minua lantiosta kiinni ja alkoi kääntelemään lantiotani omaa etumustaan vasten ja tätä jatkui siihen asti kunnes itse käänsin itseni pois, tapahtuneen jälkeen mies totesi minulle, että et voi omin päin pyörähdellä. 

Pahinta noissa tilanteissa on se että en uskalla sanoa vastaan. Pelkään että jos nyt sanon pahasti, kieltäydyn toisesta kappaleesta tai annan hakurivissä pakit, en pääse tanssimaan enää ikinä kenenkään kanssa. Saan itselleni "nirppanokan" maineen ja kukaan ei enää halua tanssia kanssani. Usein nämä herrat pyytävät myös seuraavalle kappaleparille, mutta sentään siitä uskallan nykyään kieltäytyä. Lisäksi jos kerran lähdet tanssimaan tälläisen kanssa, saat luultavasti tanssia koko illan hänen kanssaan. Hän hakee jatkuvalla syötöllä, niin rivistä kuin penkiltäkin. 

Miten nämä herrat saisi lopettamaan. Olisiko ainoa ratkaisu vain olla tanssimatta heidän kanssaan. Ehkä he hyvin äkkiä lähtisivät lavoilta jos kukaan ei enään lähtisi tanssimaan. Mutta ongelmana on lavaetiketti, minkä mukaan kaikkien kanssa tanssitaan ja minkä mukaan ei ole kohteliasta tanssia jonkun muun kanssa samaa kappaleparia, minkä on kieltäytynyt tanssimasta jonkun toisen kanssa. 

Lavoilla on aina minun kaltaisiani ihmisiä, ketkä eivät vain uskalla kieltäytyä yhdestäkään hausta. Mitä käy kun tälläinen mies kohtaa tytön kuka ei osaa sanoa EI sitäkään vertaa mitä minä. 

Onneksi suurin osa tanssikansasta on aivan päinvastaista kun nämä kokemukset. Ikään ja tanssitaitoon katsomatta tanssiväki on erittäin mukavaa ja kohteliasta. Tanssi-iltani sisältävät pääsääntöisesti niitä ihania tanssikokemuksia. Harmi vain, että tälläisiä ikäviäkin kokemuksia mahtuu mukaan ja mikä harmillisinta, niistä ei vain puhuta. Naisia luultavasti hävettää kertoa kokemuksistaan ja se tunne siitä että on joutunut jollain lailla hyväksikäytetyksi nolottaa. Entä jos joku ei enään halua palata lavoille vastaavien kokemusten jälkeen?

Tämä teksti käsittelee aihetta naisnäkökulmasta, mutta olen aivan varma, että myös miehet kokevat vastaavaa naisten puolelta. 

Myöskin Hanna kirjoittaa aiheesta blogissaan



Päiväkirja: Viiden päivän tanssijuhannus

Nyt on sen aika mistä olen niin kauan haaveillut, nimittäin kesä, juhannus ja lavatanssit <3 Ja nyt kun se on kerrankin mahdollista, aion ottaa kaiken mahdollisen ilon irti ja käydä tanssimassa viitenä päivänä peräkkäin. 

Tanssitunteja kertyi lähemmäs 30, ja jalat kyllä nyt maanantaina kertovat, että mukavaa kun olit paljon tanssimassa, mutta vielä mukavempaa olisi jos voisit levätä seuraavat pari päivää. 

Mutta sanoisin tämän olleen kuitenkin elämäni paras juhannus. Niin iloisia ihmisiä, kauniita maisemia, hyvää musiikkia, aurinkoisia päiviä, lämpimiä kesäöitä, ja tietenkin niin paljon tanssia, mitä muuta ihminen voikaan toivoa? :) 

Olipa mukava myös huomata, että lavoille oli löytänyt tiensä reilusti ensikertalaisia, ja hekin uskaltautuivat tanssimaan vaikka eivät olleet ikinä aikaisemmin tanssineetkaan. Toivottavasti heihin on lavatanssin siemen istutettu ja he palaavat vielä. :)

Juhannuksen tanssikalenteri:

Keskiviikkona Särkkä: LäpiValaisu, Kulkukoirat ja & Maija Tenkanen
Torstaina Riutanharju: Hurma, Kaiho, Karavaanari & Heidi Pakarinen
Perjantaina Esakallio: FBI Beat, Ippe Mansikan orkesteri, Jari Sillanpää, Jorma Kääriäinen
Lauantaina Valasranta: Neljänsuora, Patajätkä, Varjokuva & Kyösti Mäkimattila
Sunnuntaina Kolmilammi: LäpiValaisu, Midinetti & Johanna Pakonen

Ke 22.6. Juhannustanssit 1/5 



Tänään aloitin tanssijuhannukseni aurinkoisissa merkeissä ja suuntasin Särkän lavalle Punkalaitumelle. Olinkin Särkässä käynyt pari kertaa aiemminkin, joten paikka oli ennestään tuttu. Särkkä sijaitsee erittäin kauniilla paikalla, niemennokassa ja tällä lavalla tuntuu tavallaan että olisi laivalla, sillä kaikista ikkunoista näkyy vettä. Alkuillasta aurinko paistoi lämpimästi ja tanssiessa tuli älyttömän kuuma, mutta loppuillasta ilman viilettyä tämäkin "ongelma" helpotti. Porukkaa oli sopivasti, mutta ei liikaa ja pääsääntöisesti oli hyvin tilaa tanssia. Vaikka olinkin tullut tansseihin hieman väsyneenä, väsymys unohtui nopeasti ensimmäisten kappaleparien jälkeen ja illasta tulikin loppujen lopuksi erittäin mukava. Paikalla oli useita tuttuja viejiä, keiden kanssa lähinnä tanssinkin, mukaan mahtui kuitenkin myös pari uutta kasvoa. Tanssi oli hyvin rauhallista tänään, ja tanssin lomassa olikin hyvä vaihtaa kuulumisia ja jakaa juhannussuunnitelmia.

Mitä bändeihin tulee niin, LäpiValaisun nuoret pojat olivat kerrassaan hurmaavia. En tiedä paljonko pojilla on ikää, mutta heidän esiintymisestään paistaa kyllä sellainen nuoruuden ilo ja energia. Mukava tietää, että pääsen heitä kuulemaan myös sunnuntaina. Toisessakaan bändissä ei ollut mitään vikaa. :) Tansseissa viihdyinkin aivan loppuun asti, viimeisten valssien jälkeen bändi taputettiin tavanomaisesti uudelleen lavalle ja he soittivat hyvin epäperinteisesti lajina humppaa. 

Kotimatkalla seuraa pitivät kuvassa näkyvät peurat ja heidän "muutama" kaveri, 2 kissaa, muutama jänis, hirvi, kettu ja supikoira. Pitää kyllä olla tarkkana kun hämärällä ajelee väsyneenä. Onneksi maisemat tanssien jälkeen ovat kyllä uskomattoman kauniita ja yöt vielä valoisia. 





To 23.6. Juhannustanssit 2/5 

Sateisen torstain kunniaksi käänsin auton nokan kohti Riihimäkeä ja Riutanharjun lavaa. Matkalla aurinkokin muistutti olemassaolostaan. Riutan sijainti on mitä mukavin, sillä matkaa sinne on alle puoli tuntia. Tämä lava on isoin mutterinmuotoinen lava millä olen toistaiseksi käynyt. 

Paikalla ei ollut vielä kovin paljoa väkeä kun saavuin, mutta tanssijoita alkoi kuitenkin valua ripeään tahtiin. Kovin suurta ruuhkaa ei onneksi ollut, vaan koko illan mahtui tanssimaan oikein mukavasti ilman suurempia törmäilyjä. Ulkona vallinneen kostean ilman vuoksi, itse tanssipaikallakin oli mielestäni todella hiostavaa. Hetken aikaa tanssineena toivoin vain, että olisin ottanut vaihtopaidan mukaan... :D

Näissä tansseissa minua kummastutti kovasti naistenrivin paikka, se sijaitsi nimittäin esiintyjien lavan edessä, ja kaartui sitten sivuseinällekkin. Paikalla ei ollut juuri ollenkaan tuttuja, mutta onneksi rivistä pääsi tanssimaan oikein mukavasti. :) Nuoriakin oli saapunut reilusti aloittelemaan juhannustaan. 

Täälläkin viihdyttiin aivan loppuun asti, vauhdikkaan illan jälkeen lyhyt kotimatka tuntui erittäin pitkältä. Tällä kertaa ei näkynyt mitään sorkkaeläimiä, vaan ainoastaan yksi rusakko. :D

Pe 24.6. Juhannustanssit 3/5 

Tämä oli ilta, mitä olin odottanut kaikista eniten. Olen nimittäin älytön Siltsu fani, joten olin innoissani, että pääsen tanssimaan Jarin musiikin tahtiin. Muut ikäiseni eivät selkeästikkään olleet samaa mielta, vaan nuoriso loisti poissaolollaan, muutamia oli kuitenkin. :) 

Saavuin paikalle hyvissä ajoin, lähes heti lipunmyynnin alettua, sillä pelkäsin, että sisään joutuu jonottamaan, mutta ainakaan siihen aikaan sai vain kävellä suoraan lippuluukulle. Suurin osa ihmisistä saapui vasta hieman myöhemmin, ja aluksi olikin oikein mukava tanssia. Mutta kun Jorma Kääriäinen aloitti esiintymisensä, ja varsinkin kun itse Jari Sillanpää esiintyi, vei esiintyjien katselijat isohkon siivun tanssilavasta, jolloin tanssi kävi ajoittain hyvin ahtaaksi. Onneksi paikalla oli varovaisia tanssijoita, jotka osasivat väistellä muita pareja. :) Ja juhannusjuomaa nauttineetkin pysyivät pääsääntöisesti baarin puolella. 

Tunnelma oli kuitenkin korkealla ja parempaa juhannusiltaa ei olisi voinut toivoa. Tanssin lähes tauotta koko illan, ja illan viimeiset kappaleet olivatkin aikamoista laahustamista, jalat olivat väsyneet ja päkiät kipeät :D Taisimpa päästä tanssimaan kaikkia osaamiani lajeja, jopa jiveä uskaltauduin kokeilemaan loppuillasta, vaikka sitä nyt en osaakkaan oikeastaan ja tanssiteknisesti se oli kaikkea muuta kun jiveä.  

Siltsu oli ihana, hänen esiintymistään en juuri ehtinyt katsella(saatika ottaa kuvia), mutta hyvältä ja tanssittavalta ainakin kuulosti! <3

Kotimatka puolestaan oli erittäin tuskainen, vastaavaa kipua ja särkyä päkiöissä ei ole ikinä ollut. Onneksi nukutun yön jälkeen jalat voivat jo paremmin.   



La 25.6. Juhannustanssit 4/5 

Olipas mukava päästä tutustumaan Valaksen maisemiin, näin etukäteen ennen Valasrannan tanssileiriä. Ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että maisemat ovat yhtä kauniit millaisiksi niitä on hehkutettu. Ja Valakselta löytyy myös ihanan tunnelmallinen ulkolava järvinäköalalla, sinne pääsi tarvittaessa hieman viilentymään ja ruokkimaan hyttysiä, ja niitähän riitti, en ole varmaan missään nähnyt niin nälkäisiä hyttysiä. Jos oli hetken paikallaan ja katsomatta jalkoihinsa, oli sääriin ilmestynyt musta rivi kavereita....

Nimekkäät esiintyjät olivat houkutelleet tännekkin älyttömän määrän ihmisiä, tällä kertaa paikalla oli myös reilusti nuorta sukupolvea. Ilta olikin yhtä sillipurkkimeininkiä, kaikki tanssivat aivan kylki kyljessä. Varpaat olivat kyllä kovilla, ja ei varmaan elämäni aikana ole niin moni ihminen astunut varpaille kun tämän illan aikana... Kengistäkin alkoi kimalteet kuoriutua pois tämän seurauksena. :D

Tämä ilta kului lähinnä foksaten, toki muutama bugg ja fusku mahtui myös mukaan. Ja pääsimpä tanssimaan ihan perinteistä valssiakin, vaikka yleensä välttelen sen tanssimista viimeiseen asti. Mukavaa, että myös tutut kasvot "kotilavoilta" olivat löytäneet tiensä tänne. 

Alla kuva maisemista viimeisten hitaiden jälkeen. 


Su 26.6. Juhannustanssit 5/5 

Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä vuorossa oli monesti tutuksi tullut tunnelmallinen Kolmis. Vaikeuksien kautta voittoon, saavuin sopivasti myöhässä tanssimaan. Hyvin väsyneillä fiiliksillä, illasta tuli kuitenkin ihmeen onnistunut. Tosin tänä iltana katselin mielelläni muiden menoa ja kuuntelin musiikkia. Toki tanssiakkin piti ja oikein mukavia tansseja olivatkin. :) 

Näissä tansseissa ei ollut myöskään ruuhkaa, vaan tanssitilaa oli vaikka kuinka paljon verrattuna edellisiin iltoihin. Vireystila ei vain riittänyt loppuun asti, vaan lähdin kotiin jo paljon ennen viimeisiä valsseja. Mutta kokonaisuutena erittäin kiva ilta tutulla lavalla :) Ja tällä kertaa hyttysetkään eivät kiusanneet yhtään. 




perjantai 17. kesäkuuta 2016

Jännitysnäytelmä jatkui West coast swing -bileissä



Heti kun salsabileistä oli selvitty, meille annettiin jo uusi haaste. Nimittäin West coast swing -bileet. Mutta innokkaita ja rohkeita kun olemme tartuimme heti tähänkin mahdollisuuteen. Itsehän en ollut ikinä tanssinut westiä, olin ainoastaan paniikinomaisesti katsonut youtubesta muutamia vidoita ennen bileitä, joista kovasti yritin hahmottaa edes sitä perusaskelta. Torstai-iltana sitten suuntasimme autolla kohti Tamperetta, Gloria nimiseen yökerhoon. Nämä bileet olivat viikonloppuisen Finnfestin aloitusbileet.



Näihinkin bileisiin meidät toivotettiin lämmöllä tervetulleiksi ja paikanpäälle päästyämme juhlat olivat jo vauhdissa. Ensikosketuksen westiin minulle antoikin ihana Hanna, joka vei ensimmäisen tanssin ja auttoi hahmottamaan westin ideaa. Westiähän tanssitaan linjassa, eli tavallaan edestakaisin, paikkoja vaihdellen yhden viivan päällä. Aluksi oikeista askeleista ei ollut tietoakaan, lähinnä kävelin ensimmäiset tanssit, ilman "tripla-askelta". Mutta siinä kun hetken seuraili muiden hyvin vaivattoman näköistä tanssia ajattelin kuitenkin ottaa tuon oikeankin askelluksen kokeiluun ja tapailla sitä tanssiessa, aluksi vähemmän ja lopuksi huomattavasti enemmän. Paikalla oli onneksi erittäin kärsivällisiä viejiä, keiden käsissä minustakin tuntui siltä, että jopa osaan tanssia, vaikka sekoilinkin hyvin huoletta askelissani. Ensimmäiset tanssit menivät puoliksi sellaisilla kauhunsekaisilla fiiliksillä ja yritin vain pysyä perässä, mutta ei mennyt montaakaan kappaletta kuin aloin jollain tasolla päästä jyvälle tästä tanssista. On upeaa itsekkin huomata, kuinka tanssi tanssilta alkaa vain sujua aina paremmin. Kokonaisuudessaan ilta oli aivan loistava ja se sisälsi niin paljon onnistumisen riemua, että on hyvä taas jatkaa seuraaviin haasteisiin! :) 


Jonkinlainen westikipinä minuun on kuitenkin nyt istutettu, tykkäsin kovasti lajin tietynlaisesta leikittelevyydestä. Lisäksi kaikilla näytti olevan niin hauskaa, eikä kukaan tanssinut vakavalla naamalla. Ja myöskin minulla oli älyttömän hauskaa, koko ilta ei ollut suurta ahdistuspaniikkia tällä kertaa. :D Se miten uudet harrastajat otetaan näissä piireissä vastaan on aivan upeaa. Kaikki ovat aidosti iloisia siitä, että olemme paikalla ja kannustavat vilpittömästi jatkamaan harrastusta. Joten eihän sitä tiedä vaikka löytäisin itseni syksyllä tämänkin lajin tunneilta. ;)                              

Mitä musiikkiin tulee, suurin osa illan aikana soitetuista kappaleista olivat mukavan rauhallisia tempoltaan, mutta kuitenkin hyvin rytmikästä. Jos vaikka vertaan parin viikon takaisiin salsabileisiin, missä musiikki oli niin nopeaa, että en edes ajatuksen tasolla pysynyt siinä mukana... Musiikkina westibileissä soi sellainen pop ja r'n'b -tyylinen nykymusiikki, mikä monilla radiokanavillakin soi. 

Ja alla jälleen todistusaineistoa tanssilattian kuluttamisesta. :)



tiistai 7. kesäkuuta 2016

Ugglan AfroLatin Night, tämä ilta oli todellakin tanssihaaste!

Tätä päivää oli kyllä jännitetty monta päivää, toisaalta taas odotettu innolla. Nämä olivat siis ns. "salsabileet", toki tarjolla oli muitakin lajeja kuten mm. bachataa ja kizombaa. 

Itsehän olen käynyt ainoastaan yhden salsatunnin elämäni aikana, varmaankin kolme vuotta sitten ja tunti oli naisten soolotunti... Joten oli hyvin stressaavaa lähteä huippusalsaajien joukkoon ilman minkäänlaista osaamista. Meidät toivotettiin halien kera tervetulleiksi ja kun saavuimme bileet olivat jo mukavasti käynnissä. Meno oli aivan uskomatonta, niin kaikki naiset kuin kaikki miehetkin olivat aivan älyttömän taitavia, olisin voinut katsella heidän tanssiaan vaikka koko illan. Luulin nähneeni lavoilla vauhtia ja vaarallisia tilanteita, mutta se vauhti ei ollut kyllä mitään tähän verrattuna. Lisäksi kaikki näyttivät niin iloisilta ja hyväntuulisiltä, liekö se sitten kaikkien salsaajien tunnusmerkki, varsinkin naiset hymyilivät tanssiessaan tauotta. 

Alkuillan istuimme Juhon kanssa penkillä ja vaihdoimme paniikinomaisia fiiliksiämme keskenämme, kunnes Juhoa haettiin tanssimaan. Ja hyvin hän pärjäsi, aivan loistavasti oikeastaan, tosin hän on siinä suhteessa onnekas että saa itse päättää mitä kuvioita tekee, minun taas pitäisi yrittää seurata. Kävimme katsomassa myös mitä alakerrasta löytyy ja sielä olikin puolestaan hyvin paljon rauhallisempi meno, ainakin siinä kohtaa kun me kävimme kurkkaamassa mitä siellä tapahtuu. Testasimme myös yhteisvoimin miltä tanssiminen siellä tuntui.

Kun palasimme takaisin yläkertaan minua tultiinkin hakemaan tanssimaan, meinasin jo kohteliaasti kieltäytyä, mutta lähdin kuitenkin lattialle. Totesin kyllä tälle herralle, että en sitten osaa alkuunkaan salsata, mutta se ei kuulemma haitannut.. Noh eihän siitä meinannut aluksi sitten tulla yhtään mitään, ei tämän ensimmäisen eikä parin seuraavankaan herran kanssa, mutta pikkuhiljaa kuitenkin tanssiminen alkoi sujua, tai ei sitä ehkä voi sujumiseksi kutsua, mutta en ollut aivan täysin pihalla siitä mitä tapahtuu. Onneksi tanssittajat olivat hyvin ymmärtäväisiä ja kehuivatkin vaikka siihen ei ehkä olisi juuri aihetta ollutkaan. Olkoon tämä myös julkinen kiitos, sekä anteeksipyyntö kaikille heille ihanille viejille. :) 

Tanssin sitten useamman kappaleen kuin olisin ikinä uskonut tai edes toivonut, ja hauskaa kyllä oli! Ja sehän se pääasia kuitenkin on. Mutta jos vielä joskus lähden salsabileisiin, niin ihan itseni ja viejienkin takia lupaan käydä ensin ainakin muutamalla salsatunnilla. 

Alla vielä  vähän maisemia Ugglasta, sekä todistusaineistoa siitä, että kyllä mekin siellä tanssittiin.






perjantai 3. kesäkuuta 2016

Kesätunnit ja kesälavat

Kaikki hyvä päättyy aikanaan, niin myös kolme viikkoa kestäneet kesätunnit. Nämä tunnit erosivat tasoiltaan aikaisemmin käydyistä kevätkauden tunneista, sillä kesätunneilla ensimmäinen tunti oli vihreä-sininen(perusteet/keskitaso) ja toinen tunti sini-punainen(keskitaso/haastava). Noh, minunhan ei todellakaan kuuluisi olla tuolla jälkimmäisellä tunnilla, mutta tanssihaasteen nimissä haastoin itseni tähän(ja myös haastetoverini Juho kävi nämä jälkimmäisetkin tunnit, joten rohkenin menemään hänen kanssaan). 

Lajikattaushan oli seuraavanlainen:

Fusku, Tango
Hidas valssi, Fusku
Rumba, Bugg

Näistä hidas valssi oli minulle uusi laji, tai ei sinänsä uusi, olinhan sitä päässyt jo hieman lavoilla treenaamaan, mutta yhdelläkään hitaan valssin tunnilla en ollut vielä aikaisemmin käynyt. Muut lajit olivatkin vanhoja tuttuja, tosin viimeisen viikon rumba + bugg hieman hirvitti, sillä olen ollut tasan yhdellä rumbatunnilla, ja buggiakin osaan kovin huonosti. 

Miten nämä tunnit sitten erosivat tutuista ja turvallisista keskiviikon vihreistä perustason tunneista? Ensinnäkään sini-vihreillä tunneilla perusaskel kerrattiin hyvin nopeasti, jonka jälkeen siirryttiin opettelemaan kuvioita. Oletus oli, että peruskuviot ovat hallussa, joten tunneilla tehtiin hieman erilaisia juttuja. Sini-punaisilla tunneilla puolestaan keskityttiin hyvin paljon enemmän tekniikkaan, sekä musiikintulkintaan. Tunnit eivät olleet ylitsepääsemättömiä, mutta huomasin kyllä heti, että minun ei siellä pitäisi olla. Tekniikat ja ja varsinkin tulkinnat ovat asioita, joihin voi keskittyä vasta kun perusteet ovat oikeasti hyvin hallussa. Hauskaa näilläkin tunneilla kuitenkin oli, ja oli mukavaa kurkistaa hieman sinne aidan toiselle puolelle, missä ruoho ei todellakaan ole tällä hetkellä vihreämpää ;). 

Hieman haikein mielin katson seuraavia viikkoja, sillä ei ole tanssitunteja mitä odottaa. Tosin olen kääntänyt katseeni jo Valasrannan tanssileiriin, jossa aion viettää 9 päivää tanssien aamusta iltaan. Siellä on hyvä ottaa haltuun ne lajit mitä en vielä ollenkaan osaa, ehkä kesän jälkeen tanssilavoilla ei tarvitse istuskella sen takia, että ei jotain osaisi tanssia. 

Olen myöskin käynyt ahkerasti tansseissa, vähintään kerran viikossa, mutta mahdollisuuksien mukaan useamminkin. Monilla lavoilla on ennen tansseja tanssinopetusta, tosin harmikseni lajina on aina ollut fusku. Mutta sitä on nyt ainakin opeteltu oikein urakalla. :D Olisi kyllä kiva, jos välillä sattuisi olemaan muutakin vaihtelun vuoksi. Kehityksen tanssitaidossa huomaa kyllä kerta kerralta, askeleet eivät sekoa enää kovinkaan usein, tanssimista uuden ihmisen kanssa ei tarvitse jännittää niin paljoa, ja tanssimisesta nauttii aivan eri tavalla nyt kun ei tarvitse miettiä niin kovasti. Tekemistä ja työtähän tietysti riittää, mutta onhan se itsellekkin palkitsevaa kun huomaa oppineensa jotain. 

Meidän haastelaisten kirjoittama lehtijuttu Suomiviihteen Nettiextrassakin on nähnyt päivänvalon, samoin Hannan käsialaa oleva juttu Suomiviihteen painetussa versiossa


Ensiviikon maanantaina meidät haastetaan todella, sillä me menemme Helsinkiin Uggla nimisen yökerhon "salsabileisiin". Luulen sen olevan niin jännittävä reissu, että se saa kokonaan oman postauksensa.